Seitsemän syntiä

Olen viime aikoina usein pohtinut, onko äitiys jotenkin jalostanut minua ihmisenä. Olenko muuttunut kärsivällisemmäksi, jämäkämmäksi, suunnitelmallisemmaksi, epäitsekkäämmäksi tai tehokkaammaksi. Pohdinta jatkuu edelleen. Sen olen huomannut, että äitinä juuri edellä mainittuja hyveitä (?) testataan aika usein, ainakin nykyisessä tilanteessa. Joinain päivinä listan voisi yhtä hyvin kaivaa kaukaa historiasta.   

1. Ylpeys "Kiitos vaan, en tarvitse apua lapsen ja kolmen kauppakassin kantamisessa (tämä on vielä pientä)" 
2. Kateus "Kyllä meillä opittiin kuivaksi jo heti siinä kun tuo oppi kävelemään, siis kahdeksankuisena. Ja nythän me jo lasketaan kymmeneen sujuvasti kolmella kielellä" ja blaablaablaa. Onneksi olkoon, pikku-Einstein.  
3. Viha Itkuraivarit. Ruoalla sotkeminen. Tavaroiden paiskominen. Malttamattomuus. Arrgghh, koska sinä, pikku tyttöseni, opit tavoille?  
4. Laiskuus "Hienosti menee, hyvähyvä, juuri noin" (ei kai mun tarvitse vaivautua nousemaan tästä sohvalta?)   
5. Ahneus Ota 3, maksa 2, alen loppurysäys, hinnat kuutamolla, remonttiale... Kinnasta, myssyä, lelua, kirjaa. Ostin ja säästin. Loogista, kai?  
6. Ylensyönti Tytön silmäillessä tarjoiluja on äiti jo jälkiruokakahvissa. Ja pullassa. Esimerkin voimaa? 
7. Himo Ainoa kohta, jossa ei tunnustettavaa. En ainakaan myönnä :) 

Kyllä se niin taitaa olla, että vanhemmuus on yksi suurimpia eteen tulevia haasteita. Mutta mistä ihmeestä on peräisin madonnamaisen äidin myytti?