Ihana arki

Olen aina pitänyt arjesta. Rutiinit ovat ihania. Niinpä lukiessani vastasyntyneen survival-opasta, missä muistutettiin rutiinien tärkeydestä pienen elämässä, en ollut huolissani. Ja rutiineja meidän arki, kuten muissa lapsiperheissä, onkin pullollaan. Herätään, puetaan, syödään, puuhaillaan, nukutaan, ulkoillaan, syödään jne.

Lapsen ehdoilla toimimiseen ei tehokkuusajattelu kuitenkaan tunnu mahtuvan. Kuvittelin etukäteen esimerkiksi, että soseita maisteleva lapsi aukoo kiltisti suuta, kun äiti lusikoi pilttiä naamaan (päiväkirjamerkintä viime heinäkuulta: on turhauttavaa, kun tytön ruokailuun voi kulua jopa 15 minuuttia kerrallaan (!)). Entä klisee siitä, kun uloslähtiessä kuuluu haalareiden ym. kerrastojen läpi törähdys. Uusiksi meni. Mainiota kärsivällisharjoitusta.

Tytön kanssa puuhatessa tiettyjä standardeja tulee madaltaneeksi, kuten kodin siisteystasoa. Mutta ei ne leivänmurut pöydän alla vielä ole lasta haitanneet. Pieni ekoisti vähentää tarvittaessa valaistusta :)