Joustavat työajat

Äitinä olo on mukavaa. Lapsihan luo maailman joka päivä uudelleen ja onkin ihanaa seurata pikku taapertajan kehitystä ja löytämisen riemua. Toki ymmärrän, että arkea leppoistaa huomattavasti se, että tyttö on pysynyt terveenä ja syö ja nukkuu pääosin hyvin. Aina ei suinkaan ole näin ollut ja viime kesältä muistankin ajanjakson, kun ei oikein syöty, nukuttu eikä päästy liikkeelle. Silloin oli koko pesue kirjaimellisesti kuutamolla.

Kotona olon hyvistä puolista, kuten joustavista työajoista ja olemattomasta työmatkasta, huolimatta paluu toisenlaiseen arkeen on jossain vaiheessa edessä. Minulla se koitti tänään.

Äitiyslomalle jäädessäni olin juuri saanut opinnot suoritettua eikä minulla ollut valmiina työpaikkaa, johon palata. Ottamatta sen enempää kantaa mm. valtion kestävyysvajeeseen, kotihoidon tuen leikkaamiseen, lapsen päivähoitoon tai pätkätyöläisen arkeen, voin todeta median seuraamisen toisinaan vaativan kylmiä hermoja. Olenkin mielessäni pohtinut useaan otteeseen, olenko kotona ollessani jäänyt tuleen makaamaan.

Niinpä hoitovapaan alkaessa käynnistin hiljalleen työnhakua ja tänään aloitin osa-aikatyön. Olipa ihana palauttaa mieleen aivojen perukoille säilöttyä tietoa reilun vuoden takaa. Ja mitä luksusta oli syödä lounas rauhassa! Mutta sittenkin, kotiin tultuani ja tytön iloisen ilmeen nähdessäni, muistin taas mitä onni minulle merkitsee.