Nyt, kun tyttö on sairaana, tuntuu välillämme olevan aivan erityinen läheisyys. Lapsi taapertaa hetken ja kääntyy sitten ja tulee kohti kädet ojossa. Ota syliin. Olemmekin viettäneet pari päivää tiiviisti sylitysten. Olin jo melkein unohtanut, kuinka mukavalta se tuntuu! Terveenä tyttö nimittäin väistelee jo aika sulavasti näitä helliä hetkiä.
Ja taas on pieni show pystyssä aamuisin ja iltaisin. Eli miten saada ruokaan hieman, no, kriittisesti suhtautuvan lapsen ottamaan lääkkeensä, jonka haju tuo mieleen lapsuudesta tutun sitruunaisen Vimin? Nii-in, en minäkään hihkuisi innosta. Panadol-ruiskua kohti tuo pieni Pavlovin koira taas tulee jo vastaan. Kyllä muksu tietää mikä maistuu.
Panadol on herkkua! Meillä taidetaan tehtailla hampaita ja tuota herkkua odotetaan myös kieltä lipoen. Tosin meillä upposi ainakin syksyllä myös antibiootti hienosti, vaikka kahden erilaisen valmisteen herkullisuudessa oli selvästi eroa niissäkin...
VastaaPoistaPikaista paranemista pienelle ja mukavia sylihetkiä!
Heh, ilmeisen hyvänmakuista tököttiä ;) Nyt ollaan onnistuttu antibiootitkin pienellä viekkaudella antamaan, pikku hiljaa ja päärynäsoseeseen sekoitettuna.. Taitaa pikkuinen olla kuntoutumassa kun sylille on taas sanottu heihei... :)
VastaaPoista