Ehkä alkuun näin olikin. Muistan, kun synnärillä kätilö piti pienen kotiinlähtöalustuksen. Pistin korvan taakse erityisesti kohdan, että jos omasta hygieniasta ei jaksa huolehtia tai tavata ystäviä, tulisi neuvolaan ottaa yhteyttä. Niinpä ensimmäisten kuukausien aikana otin tietoisesti rutiiniksi käydä joka aamu suihkussa ja lukea rauhassa aamun lehden kuumaa kahvia nauttien.
Pikkuisen kasvaessa ovat asiat mutkistuneet. Enää ei nukuta puolet ajasta, vaan aamupäivä kuluu touhutessa, niin kuin ikäiselle kuuluukin. Lehdenluku on jo pitemmän aikaa ollut silmäilyä puuronsyötön lomassa ja suihkuun pääsen (jos pääsen) ehkä vasta iltapäivästä. Päivän menot onkin suosiolla siirretty iltapäivään, koska en kuulu niihin luonnonlapsiin, jotka herättyään heittävät vaatteet niskaan freesin näköisenä. Taidankin kokeilla kuivasampoota seuraavaksi...
Miten te muut äidit otatte aikaa itsellenne?
Meillä puolitoistavuotiaan kanssa oli jo ihan kivasti omaa aikaa (kun elää kahden aikuisen taloudessa). Kaksivuotiaan kanssa sitä olisi jo vaikka kuinka paljon (jos vaan ei itse jaksaisi ottaa siitä ilon irti eikä olisi tilassa B., niinkuin boksahdan kohta). Mutta pääasiallisesti ne päikkäajat ja illat ovat niitä ihan omia aikoja...
VastaaPoistaMeillä myös päikkäri- ja ilta-ajat ovat sitä omaa aikaa. Mies tekee sellaista työtä, että joutuu usein tekemään 12 tunnin työvuoroja, joten siinä ei sitten ihan sutjakkaasti heitetä läpystä vaihtoa miehen töistä tulon jälkeen ja lähdetä vaikkapa salille.
VastaaPoistaMeidän Ida on kuitenkin nykyään hyvin itsenäinen typykkä, ja viihtyy mainiosti pieniä hetkiä itsekseen tutkimusmatkaillen pitkin olohuonetta. Siinä ehtii vaikkapa tiskikoneen tyhjentää tai laittaa pyykkiä kuivumaan. Päiväuniajat ja illat on sitten pyhitetty ihan vaan sille oleskelulle, se tulee todella tarpeeseen! Isin vapaapäivien sattuessa sopivaan ajankohtaan pääsen sitten iltaisin välillä ihan YKSIN kavereita tapaamaan tai vaikkapa koiran kanssa lenkille. Se on luksusta :)
Täälläkin juuri päiväunet ja illat on omaa aikaa, joskus vaan mietin, että riittääkö se kaikkeen, kun tehtävää on mukamas aina niin paljon.. ;)
VastaaPoista