Lekottelulauantai

Joskus paras tapa viettää lauantaipäivää on tukka pystyssä virttyneissä verkkareissa sohvalla pipareita popsien. Ainakin jos takana on viikko, johon mahtuu läheisen sairastumista, lapsen yskähuutonuhakiukkua, miehen pikkujoulut ja yöpymistä vaativa työtilaisuus ja työvastuun lisääntyminen potenssiin jotain pomon suunnatessa arskat silmillä etelään. Onneksi tuo pieni ihana piristää olemuksellaan päivää. Tyttö on kehitellyt hassuja sanontoja, kuten voi voi sentään, hoh hoh hoijaa, nonni, no-jaa jne.. Kuulostavat hauskoilta vajaa parivuotiaan suusta. Tyttö on myös alkanut laulaa leikkien lomassa mm. hämähäkkiä. Kaiken kaikkiaan aivan mainio ikävaihe menossa.

Lapsen suusta

Päivän paras: tyttö tutki kuvia koneelta ja yhdessä niissä olen viimeisimmilläni raskaana. Kysyn tytöltä, kuka siinä on, johon tyttö hetken mietittyään toteaa: POSSU! Tämä kirvoitti aika makeat naurut, ja niin... nimenomaan tytön sanomana. Jos mies olisi todennut saman...hmm...

Muuton jälkeen

Olemme palanneet omaan residenssiimme. Hiphurraa. Jos kesä sujui kuin mökillä, voinkin nyt huikata terveiset hotellista ;) Nyt on jälleen tilaa liikkua ja kaikki tutut tavarat löytyvät ympäriltä omilta paikoiltaan.

Muutto sujui hyvin tavallisella autolla, tosin pesukoneen siirto takakontissa lähenteli vakuutusyhtiön painajaista. Siivous ja kaappien järjestelykin oli kerrankin ihanaa!

Tyttö muisti oman, leluhuoneena toimineen, huoneensa luultavasti juuri tuttujen lelujen myötä. Ja, ihmeellistä kyllä, pikkuinen nukahti jo ensimmäisenä iltana omaan huoneeseen omaan sänkyynsä! Tässä kohden täytyy mainita, että takana on siis kesä, jolloin nukuttaminen vei helposti tunnin ja yöheräilyt olivat lähes päivittäisiä. Olemme ällikällä lyötyjä ottaen huomioon muuton ja päivähoidon aloituksen.

Tyttö on sittemmin saanut tärkeän tehtävän. Hän vastaa hissimatkoista painamalla kerrosnappia. Samalla toivottavasti laantuu kiukku pukemisesta/sisälletulosta/päiväkotiin menosta...

p.s. Ensimmäinen lapsen "kehityskeskustelu" käyty tänään päiväkodissa. Varhain se arviointi ja mittaaminen aloitetaan :)

Pieniä askeleita

Syksy on muutosten aikaa, ainakin koululaisille, mutta miksei meille vähän vanhemmillekin. Minua kutkuttaa uuden harrastuksen aloittaminen ja kaikenlaiset ryhtiliikkeet, kuten kuntoilupäätös tai herkkujen karsiminen. Syksy merkitseekin minulle tammikuuta enemmän uuden alkua.

Olemme muutenkin uuden alussa, nimittäin muuttamisen suhteen. Kesä on vääjäämättä kääntynyt alkusyksyn puoleen ja mikäli mitään katstrofia ei tapahdu, pääsemme parin viikon sisään muuttamaan takaisin omaan kotiin. Uskon vakaasti hieman ankean kesän ollen sen arvoinen, kun mielessäni hykertelen ajatuksella meidän uudesta keittiöstä, kylpyhuoneesta, vessasta ja hissistä.

Myös pikkuinen on ottanut askelia pois pikkuvauva-ajasta päiväkodin aloittamisen lisäksi. Olemme siirtäneet tytön omaan lastensänkyyn pinnasängystä. Tilanne nimittäin kärjistyi kesän aikana, kun lapsi itki ja kiukutteli kuin rangaistusaitiossa ollessaan pinnasängyssä. Hieman kangertelevan alun jälkeen piltti nukkuu nyt hienosti uudessa sängyssä. Onnistuisikohan muuton yhteydessä tytön siirto omaan huoneeseen nukkumaan?

Luovuimme myös syöttötuolista kesän alussa muuttaessamme ja tyttö on kesän mittaan totutellut istumaan tuolissa tai penkillä. Ruokailu on tosin käynyt levottomammaksi, kun kesken ruokailun lähdetään leikkimään tai vaihdetaan paikkaa tai ängetään syliin herkuttelemaan äidin lautaselta.

Tyttö oli myös ensimmäistä kertaa yökylässä viikko sitten. Olin tapani mukaan vähän huolissani ja mietin oliko ajoitus järkevä, kun päiväkotiinkin vasta totutellaan. Mutta mitä vielä, kaikki sujui hienosti mummun ja mufan hoivissa. Vitsailimme miehen kanssa etukäteen, että tyttö varmaan menee itsekseen nukkumaan kuin pieni enkeli (niin kuin kotonakin, not). Ja niin siinä suunnillen menikin, että nukenvaunujen saatua tarpeeksi kyytiä oli lapsi itse kiivennyt nalle kainalossa sänkyyn nukkumaan.

Yhdessä asiassa pieni pitää kuitenkin päänsä. Potta = eiei. Eipä tässä sitten auta kuin edelleen kytätä niitä vaippatarjouksia, toivottavasti ei kuitenkaan maxiplusplus-kokoon asti :) Hieman kismittää myös tutti, joka on edelleen hyvin tärkeä tytölle. Mutta ehkä syksyn mittaan tähänkin saadaan muutos.

Parasta juuri nyt...

Puolitoistavuotiaan tytön mieleen ovat tällä hetkellä erityisesti...

...nukenvaunut, joilla kiidetään ympäri mummolaa
...teekutsut pienellä muoviastiastolla
...keinuhevosella kiikkuminen ja hyppimisen harjoittelu

Tyttö harjoittelee myös puhumista ja ensimmäiset kaksi peräkkäistä sanaa kuultiin kuukausi sitten, "tutti menee" tutin tippuessa sängyn alle. Vastaavia keskustelun avauksia on tullut lisää yleensä hyvin arkisissa tilanteissa. Kohta pienestä alkaa olla oikeasti seuraa!

Erään aikakauden loppu...

...ja uuden ajanjakson alku, eli päivähoidon aloitus. Kotihoidolle laitettiin piste kuun vaihteessa ja nyt tyttö on astunut isoon maailmaan. Täytyy sanoa, että nyt ymmärrän sanonnan, että äidille voi tehdä tiukempaa päiväkodin aloittaminen kuin lapselle. Kyllä se herättää kaikenlaisia tunteita, haikeutta, eräänlaista luopumisen katkeransuloista tuskaa, toisaalta myös uteliaisuutta tulevaa kohtaan. Miten lapseni pärjää muiden joukossa? Saahan tarpeeksi huomiota, lohtua ja syliä? Toisaalta mielessä pyörivät kasvatusalan asiantuntijoiden lausunnot siitä, miten pieni lapsi suurinpiirtein tuhoutuu päiväkodissa ja onhan toki korni ajatus, ettei äiti olisi paras hoitaja pienelle lapselle. Jnejnejne...

Sitten koittaa aamu, jolloin aurinko paistaa ja on aikaa leikkiä teekutsuja ennen tarhaan menoa. Ovella tyttö päästää kädestä ja lähtee muiden pariin leikkimään. Ei suostu vilkuttamaan. Äiti, kyllä minä pärjään.

Hankintoja

Voiko olla enempää maanantaifiilistä, kuin katsella taivaan harmautta ja sadetta? Eipä siinä sinänsä mitään, mutta sadepäivä sisällä tytön kanssa taitaa olla laji, mihin ei kannattane ryhtyä, mikäli haluaa säilyttää mielenrauhansa.

Vaan eipä tullut samanlaista ärtymystä kuin yleensä, kun karautimme kirjastolle tytön kanssa. Siis autolla. Nih. Kylläpä tuntuu makealta kaikkien niiden sateessa taivallettujen koulu-, työ- ja kauppamatkojen jälkeen. Ei enää bussin odottelua ojanpenkalla, kiitos. Nyt pihassa odottaa ensimmäinen oma auto, minkä hankinta nousi ajankohtaiseksi päiväkotipaikan varmistuttua. Vielä kun saisi ne kumisaappaat hankittua tytölle lätäkköleikkeihin...

Parasta juuri nyt...

Tytön, 1v 5kk, suosikkeihin kuuluu tällä hetkellä...

...trendikkäästi lähiruoka. Metsämansikat, mustikat, kantarellit, jotka "mua" on poiminut.
...Pokka pitää-ohjelma. Kaikki muu katoaa ympäriltä ja voi melkein kuulla nuppineulan tipahtavan.
...kävely ja juokseminen. Matka taittuukin tätä nykyä kävellen tai vaunuissa kiukuten :)
...Maisa- ja Puppe-kirjat. Tämä mamma osaakin nykyään paremmin Maisan kavereiden kuin Frendien nimet.

Hauska on seurata pienen kehitystä, tässä vaiheessa tyttö lyö meidät vanhemmat useasti ällikällä ("mitä? Osasiko/ymmärsikö se tuonkin?"). Vaikka kaikkiin ikävaiheisiin liittyy varmasti omat hyvät ja huonot hetkensä, en haikaile lainkaan enää vauvavaiheeseen takaisin, vaikka silloin olikin ehkä sitä kuuluisaa omaa aikaa enemmän (vai oliko?). Päinvastoin, nythän tämä touhu menee mielenkiintoiseksi, kun taidot kehittyy ja oma persoona tulee esiin. Joskus ehkä liiankin kanssa...

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Blogi on viettänyt tahatonta kesälomaa kuukauden verran. Koitetaan siis palata näppiksen äärelle. Postauksen otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla liikaa kahvia, liikaa töitä tai tauko olisi paikallaan ;).

Kuukausi on kulunut nopeasti ja termi ruuhkavuodet on saanut uuden merkityksen sanavarastooni. Olen töiden lisäksi suunnitellut asuntomme tulevaa keittiöremonttia, hoitanut tytön päivähoitoasiaa jnejne. Olemme myös kolunneet lähiympäristön puistot ja ihastelleet ruohonkorsia, kiviä ja kukkia matkan varrella. En voi kuin todeta, että onneksi on kesä, koska majapaikkamme on kyllä alkuhuuman jälkeen aika ankea paikka pienelle lapselle (ja isommallekin!) viettää aikaa.

Syksy tuo muutoksen pienen elämään, kun tyttö aloittaa päiväkodissa. Äitinä odotan uuden alkua huolensekaisella innostuksella. Miten pieni pärjää, koska iskee ensimmäinen korvatulehdus/vatsatauti jne? Toivon kaiken menevän hyvin, vaikka viime aikoina on tyttöön iskenyt uusi eroahdistus ja MAM-MAAA!! kuuluu vähän väliä. Huoh, on se kivaa olla suosittu.

Yksitoista satunnaista faktaa

Bleue blogista Sininen keskitie heitti kysymyshaasteen. Kysymykset ja vastaukset, silvuplee.

1. Lennätkö koskaan unissasi?
En muista lentäneeni pitkään aikaan unissani, enemmän on taistelu-ja pakenemisunia.
2. Mitä ammattia arvostat?
Täytyy vastata kliseisesti, että perinteisiä auttamisammatteja: hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä... Pokeripelaajat ja BB-tähtöset, not.
3. Minkä kirjan luit viimeksi ja mitä pidit siitä?
Taisi olla Leah Chishugin omaelämäkerta Ruandan kansanmurhasta. Suosittelen!
4. Jos saisit kahden päivän loman ja tonnin rahaa, mitä tekisit?
Mitä, eikö näin ole joka viikko? Lähtisin miehen kanssa kahdestaan Tukholmaan.
5. Pidätkö kylmästä kahvista?
Heti kuuman kahvin jälkeen.
6. Mitä sanoit viimeksi ääneen?
Olisikohan ollut natinati tytölle (sori tapakouluttaja Kaarina Suonperä!)
7. Minkä laulun lauloit viimeksi?
Samaan syssyyn lauloin Sinisen unen, osin kuorolauluna tytön kanssa :)
8. Mitä seuraat tällä hetkellä televisiosta?
Huhhuh, tuleeko sieltä mitään katsomisen arvoista? Vuosi vuodelta vähemmän. Satuhäätkin on tauolla, damn it.
9. Onko maapallon ulkopuolella älyllistä elämää?
Onko sitä aina maapallollakaan??
10. Milloin venyttelit viimeksi yli viisi minuuttia?
Torstaina jumpassa.
11. Paras kesäjuoma?
Kopparbergin päärynäsiideri, joka maistuu yhtä hyvältä alkoholilla ja ilman!

Terveisiä datsalta

Olemme vaihtaneet maisemaa. Koetin etukäteen varautua mitä erilaisimpiin yllätyksiin opiskelija-asunnon suhteen: vuotaviin hanoihin, vetäviin ikkunoihin, möykkääviin naapureihin. Mutta, kas kummaa, yhtäkään kohtaa en ole tarvinnut rastia. Päin vastoin, täällähän on hiljaisempaa kuin meidän kotikadulla ja suihkutilatkin muistuttavat spa:ta verrattuna aikuisiällä asumiini koteihin. Ja kun oikein pinnistelen, niin tämähän muistuttaa eräänlaista mökkiä: mukavuuksia karsittu, pirttipöytä, ei tiskikonetta, postit haetaan ulkoa... Tyttökin vaikuttaa sopeutuneen uuteen kotiin hyvin pienen alkuhämmennyksen jälkeen. Kun mies on vielä lomalla ja käy muskarissa tytön kanssa, sanoisin, että näillä kohdin asiat on aika kivasti.

Täysi kymppi ja muuttopuuhaa

Minulla on lenkkeilyyn viha-rakkaussuhde. Yhdistän juoksemisen uudenvuodenlupauksiin ja niihin pieniin elämäntapojen ryhdistäytymisliikkeisiin. Lupaava alku tyssää kuitenkin yleensä ajan- tai mielenkiinnon puutteeseen varsin askeettista lajia kohtaan ja aiemmat maratonhaaveet hymyilyttävät nykyisin.

Yläasteelta alkanut on-off-suhde lenkkareiden kanssa jatkuu taas tänä keväänä. Tänään harrastus konkretisoitui Naisten kympillä, jolle oli kieltämättä muutama muukin eksynyt. Sää suosi, askel kulki ja niin löysin itseni hölkkäämästä koko matkan maaliin, ensimmäistä kertaa. Jes!

Kotona jatkuvat muuttopuuhat. Kuten aiemmin olen maininnut, muutamme kesäksi putkiremonttia karkuun soluasuntoon. Mitä kaikkea voi ihminen, saati sitten taapero, tarvita kolmen kuukauden aikana? Välillä iskee paniikki (tarvitaanko hautajaisvaatteita, entä matkalaukkua, ai niin, ne kynsisakset!), useimpina päivinä en kuitenkaan ole laittanut tikkua ristiin asian suhteen. Kyllä asiat järjestyy, olkoonkin, että jaloissa pyörii ympäristöstään melkoisen kiinnostunut pienokainen ja mies lähtee juuri h-hetkellä työmatkalle.

Parasta juuri nyt...

Tytön, 15 kuukautta, mielestä parasta juuri nyt on...

...kylpyankka (kaak-kaak), joka seuraa kaikkialle, jopa nukkumaan mentäessä.
...ulkoilu ja puistossa käyminen. Ilo, kun itse voi kiivetä ja laskea liukumäestä.
...äidin tekemä ruoka. Hyvä ruoka, (toivottavasti) parempi mieli.
...kylpeminen. Pari mojovaa kiukkukohtaustakin on tullut, kun ei heti olla vastattu pyyntöön.
...piiloleikit. Tyttö on hellyyttävästi oppinut itse vinkaisemaan hennon kukkuun "piiloutuessaan" pöydän tai tuolin alle.

Arjessa riittää hellyttäviä hetkiä, kun niihin malttaa pysähtyä. En voinut olla hymyilemättä kysellessäni eilen, missä matto on. Ensin tyttö osoitti olohuoneen mattoa ja lähti siitä osoittamaan keittiönmattoa. Kun äiti vain röhnötti olohuoneessa, kääri tyttö maton ja toi sen näytille, ettei varmasti menisi pointti sivu suun :)

Diagnoosi:tylsää

Edellisen postauksen juhlatunnelmista ollaan siirrytty taas tukevasti arkeen. Tyttö kehitti itselleen flunssan ja sitä myöten puistoilu on jäänyt viikolla väliin muutamana päivänä. Ulkoilun poisjäänti merkitsee pienen arjessa paljon ja sisällä vietetyt päivät näkyivätkin ja varsinkin kuuluivat tytön olemuksesta. Olipa tyttö suipistellut suutaan mummolle(kin). Kaikki kiitos siis lehmänhermoiselle äidilleni, joka jaksaa viihdyttää lasta sisällä, kun lelut ja kirjat ovat jo NIIN nähty.

Halatorstaina kitinän jatkuessa koko aamupäivän pieniä nokosia lukuun ottamatta palauttelin jo mieleeni päivystyksen numeroa. Ei kai taas ne korvat? Päädyin kuitenkin ulos kärryttelemään ja tie vei mummolaan. Siellä, ihmetellessämme yhdessä pihan kukkaistutuksia ja lintuja, oli kiukkukin hävinnyt kuin pieru Saharaan. Johtopäätös: tytöllä oli ollut tylsää. Sittemmin olemme ohjelmatoimistona skarpanneet leikin, lukemisen, laulamisen ja puistossa käymisen suhteen. Call me old-fashioned, mutta minusta tietynlainen tylsyydensieto on tärkeä taito oppia, ettei aina tarvita järisyttäviä puitteita viihtymiselle. Luovuuskin kasvaa tylsyydessä (ilmankos tämän mamman runosuoni sykkii nykyään aina lauantai-iltaisin). Olen silti tyytyväinen keksiessäni asian ihan itse. Ilman sitä päivystyksen lääkärisetää.

Yhtä juhlaa

Toukokuu merkitsee minulle juhlakuukautta. On kouluvuoden päättäjäisiä, ylioppilasjuhlia, valmistujaisia... ja syntymäpäiväni. Tänä vuonna täytin pyöreitä ja olen nyt jotain teiniäidin ja puumanaisen väliltä. Varsinainen syntymäpäivä osui viikolle ja päivä kului arkisesti työn touhussa. Mieltäni lämmitti kovasti työpaikalle saapunut kukkalähetys, ensimmäinen laatuaan. Mieheltä olin saanut jo aiemmin kameran peruuntunutta matkaa ajatellen.

Punnitsin etukäteen erilaisia tapoja juhlistaa synttäreitä, mutta lopulta päädyin perinteisiin kahveihin. Lisäksi vietin pitkästä aikaa tyttöjen iltaa hyvän ruuan, juoman ja seuran merkeissä. Lapsellisen elämää vai mitä, mutta lapsen myötä olen antanut itselleni luvan tiettyyn mukavuudenhaluun. Ei vaan aina jaksa järjestää.

Viikko huipentunee huomiseen äitienpäivään, jota juhlin nyt toisen kerran. Mitähän tuo viisitoistakuukautinen on tällä kertaa keksinyt? Kukat hankin jo etukäteen eiliseltä Tallinnan-reissulta, jolla olimme toisen mamman ja samanikäisen taaperon kanssa. Jotain olen nimittäin oppinut näiden kahdeksan miehen kanssa vietetyn vuoden aikana...

Ja jotta tässä ei nyt ihan koiranputkea ala korvista kasvaa, olemme muuttamassa kesäksi opiskelija-asuntolaan remonttia pakoon. Ah, soluasuminen! Valkoiset seinät, muovimatot, parittomat posliinikupit, leivänmurut ja tyhjentämättömät roskakorit. Ehkä tämä kolmekymppisyys tarkemmin ajatellen onkin ihan hyvä juttu :)

Oppia ja opettaa

Tyttö on tainnut tulla vanhempiinsa. Kirjat ovat kovasti mieleen ja tietyt suosikit on luettu melkein puhki, kun "iltasatu" otettiin rutiineihin puolisen vuotta sitten. Luukkukirjoista on siirrytty kuvakirjoihin, missä siis nimetään esineiden nimiä. Erityisesti vanha 70-luvulta peräisin oleva kirja on kovasti pienen mieleen ja sitä onkin innokkaasti "opiskeltu" viime viikot. Välillä kuulostan omiin korviini läksyjä kuulustelevalta äidiltä, kun pyydän tyttöä osoittamaan kuvia. Oppilas taitaakin toisinaan pitää kysymyksiä vähän hölmöinä, jolloin kissasta tulee yhtäkkiä puu ja koirasta lehmä.

Välillä kuitenkin hiipii mieleen kysymys, kuka oikeastaan opettaa ja ketä. Koen oppivani itsestäni joka päivä uutta tytön kanssa puuhatessa. Motorinen kehitys on tuonut perusrauhalliseen lapseen uutta virtaa ja sellaista keppostelua, että välillä pinnistelen pysyäkseni askeleen edellä. Vaan siltikin sisustus menee päivittäin uusiksi kun vaatteita riepotellaan, pyykkiä "lajitellaan", laatikoita inventoidaan ja ruokaa makustellaan. Siisteyttä odotellessa, heihei posliinikoirat ja mariskoolit, ehkä aikanne vielä koittaa.

Toimintatorstai

Olin pienenä vähän ihastunut Eddie "Prinssille morsian" Murphyyn. Olen katsonut hänen 80-luvun filmejä niin paljon, että osaan varmaan vuorosanat niistä edelleen ulkoa. Tänään olen tainnut kohdata sitten sen toisen Murphyn. Päivän mittaan on nimittäin pieniä vastoinkäymisiä ollut sen verran monta, että kyseenalaistan vahvasti perjantai 13. päivän. Se on oikeasti tänään!

Päivän mittaan varpaani ovat muussautuneet kaaressa lentävistä kirjoista ja nokkamukista, lapsen kiukkukohtauksissa ollaan siirrytty edistyneiden tasolle, vaunukomerolla olen muistanut avaimen olevan edelleen liesituulettimen päällä kolmannessa kerroksessa, ulkohaalaria pukiessa on kuulunut komea törähdys, vauvanruokapurkki on särkynyt vaippoja ostaessa, muskarissa kuului kaksi törähdystä ja vaippoja oli yksi, pipo ja hanskat unohtuivat narikkaan jnejnejne. Huhhuh, verisuoni pullistelee päässä. Aika extreme-laji tämä äitiys.

Isi hoitaa

Miehelle on kertynyt kevään mittaan ylityötunteja sen verran, että ne kuitattiin pääsiäisen jälkeisinä päivinä. Siinä ravisteltiinkin mukavasti vanhemmuuden rooleja, kun isä jäi hoitelemaan tyttöä minun lähtiessä töihin. Olin tyytyväinen voidessani keskittyä kerrankin vain omiin aamutoimiini ja delegoinkin aamupuurot ja vaipanvaihdot suvereenisti lomalaiselle.

Miten päivät sitten sujuivat? Olen jo aikaa sitten huomannut pikkuisen olevan isän tyttö ja nuo päivät tuntuivat vahvistavan sidettä entisestään. Tullessani kotiin oli eteisessä vastassa iso ja pieni painos muikeaa hymyä. Niillä pirulaisilla oli oikeasti ollut hauskaa. Myönnettävä on, että rinnassa vihlaisi muutaman kerran, kun mies ilmoitti heillä olevan UUSI tapa tehdä tietty asia. Aijaa (tältäkö isistä tuntuu?).

Tällä viikolla roolit ovat taas vaihtuneet ja minä vietän tytön kanssa laatuaikaa kahdestaan. Varoittelin pientä jo etukäteen, että äidin kanssa ei sitten käydä HopLopissa, autopesussa sun muissa hauskoissa paikoissa. Ja toden totta, muikea hymy on hiljalleen hyytynyt ja jäljelle ovat jääneet uhmakohtaukset. Äitikin tykkää susta.

Kurakomppania

Eräänä päivänä tytön kanssa touhutessa huomasin likaiset korvantaustat. Milloin ne olikaan viimeksi pesty? Seuraavalla vaipanvaihtoreissulla istutin sitten taaperon kylpyankan kanssa ammeeseen. Kylpyvesi oli vaihtamisen jälkeenkin tummaa eli edellisestä kylpyhetkestä oli tosiaan vierähtänyt tovi. Hupsis. Taitaa olla osansa kevään tulolla ja sillä, että nykyisin meillä myllätään muutakin kuin isoäidin pitsipeittoa.

Kurahaalarit ovat tosiaan olleet kovassa käytössä viime viikkoina ja tyttö on niin ihastunut ulkoiluun ja puistossa käymiseen, että kantaa lenkkareita toiveikkaana edestakaisin ulko-oven ja parvekkeen väliä. Ulos, pliis? Kohta päästään myös hiekkakakkujen tekoon. Sitä odotellessa uitetaan ankkaa, toivottavasti vähän nykyistä useammin.

Hiljaisuus

Pääsiäispyhien koittaessa oli tarkoitus lähteä matkalle. Olimme varanneet lennot ja hotellin hyvissä ajoin ja odotimme tytön kummien tapaamista. Suunnitelmia olimme skypetelleet puolin ja toisin ja laukut pakattu valmiiksi.

Vaan ei mennyt asiat niin kuin Strömsössä. Koko perhettä vaaninut flunssakierre teki jälleen tepposet ja tytölle nousi kuume juuri ennen matkaa. Mietimme, olisiko matkalle lähtö ollut vanhempien puolelta itsekästä, kun kipeää toipilasta retuutetaan mukana. Niinpä päädyimme perumaan matkan.

Mielikuvan ja todellisuuden kohtaamisesta...

Aikani kasvatin otsaani miehistä uloketta, mutta sitten päätin ryhdistäytyä. Voisihan matkan aineksia koota muutenkin. Niinpä olen pyhien aikana harrastanut kulttuuria (Ristin tie), shoppaillut kauan haaveilemani tennarit, syönyt ulkona (turkkipizzaa á la ostari) ja lisäksi tapasimme tytön lähempänä asuvan kummitädin. En kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että tämä oli plan B, olkoonkin ekologista lomailua tai jotain.

Paljastuksia haasteen tiimoilta

Kiitos Bleuelle kyselyhaasteesta! Koitan vähän flunssan pehmentämällä päällä vastata niihin:

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa!

1. Vaatekaappi uusiksi. Heh, se ei ole auto, talo, mökki tai muu, vaan naisellisen pinnallisesti vaatteet. Klassiset, laadukkaat vaatteet ovat ainakin minulla jatkuvasti ostoslistalla.
2. Sauna. Melkeinpä ainoa asia, joka kodistamme puuttuu. Ei pakollinen, mutta olisi kivaa luksusta.
3. Oma auto.
4.-5. Öö.. rauhaa maailmaan? Lääke aidsiin?

Haasteessa pitää kertoa kymmenen asiaa joista pitää ja haastaa sitten viisi bloggaajaa tekemään saman.

1. Virheetön teksti. Olen tämän asian suhteen vähän nipo, mutta onko mitään ärsyttävämpää tai epäuskottavampaa kuin virallinen teksti, missä on kielioppi- ja asiavirheitä?
2. Perhe ja ystävät. Ei varmasti kaipaa selityksiä :)
3. Hyvä ruoka. Jossain vaiheessa "harhauduin" eksoottisen ruoan pariin, mutta nykyään perinteinen kotiruoka on aivan parasta.
4. Lekottelu. Nykyään harvinaista luksusta, mutta tarkoituksena on viettää joka päivä pieni tylsä luova hetki.
5. Lukeminen. Telkkarille voisin melko helposti sanoa heihei, mutta lehdille ja kirjoille en. En kertakaikkiaan pärjää ilman painettua sanaa.
6. Kysymykset ja pulmat. Minusta on aina ollut ihanaa kysellä ja tutkia. "Mutta miksi...?" ei ole harvinainen kuultu lause.
7. Puhdas koti. Liian harvoin toteutuva asia.
8. Valokuvien katsominen. Varsinkin vanhoja valokuvia on hauska katsoa "Olenko oikesti joskus näyttänyt tuolta??".
9. Kuohuviini. Luksusta ja juhlan tuntua.
10. Neulominen. Tämä innostus tulee ja menee. Terapeuttista ja luovaa käsityötä. Viimeksi neuloin tytölle joululahjaksi neulemekon.

Nämä listat vaativat muuten vähän miettimistä, mutta hyvä niin :) 

Tykkään!

Olen otettu Liebster Blog-maininnasta, jonka sain Suskilta. Kiitos! Tunnustus on seuraavanlainen:

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

 

Heitänpä pallon eteenpäin seuraaville bloggaajille:

 

Sininen keskitie

Suoraa puhetta äitiydestä, ironialla maustettuna. Me likes :)

Punainen tupa ja persikkaposket

Pienen tytön kasvutarinaa taaperoksi hienoilla kuvilla höystettynä.

Kahden viivan kansalainen

Teräviä huomioita raskausajasta ja äitiydestä.

 

Maailma on toki hyviä blogeja pullollaan ja varmasti kaikki ansaitsevat omat tunnustuksensa, mutta tässä tämänhetkiset suosikkini. Käykääpä tutustumassa :)