Oppia ja opettaa

Tyttö on tainnut tulla vanhempiinsa. Kirjat ovat kovasti mieleen ja tietyt suosikit on luettu melkein puhki, kun "iltasatu" otettiin rutiineihin puolisen vuotta sitten. Luukkukirjoista on siirrytty kuvakirjoihin, missä siis nimetään esineiden nimiä. Erityisesti vanha 70-luvulta peräisin oleva kirja on kovasti pienen mieleen ja sitä onkin innokkaasti "opiskeltu" viime viikot. Välillä kuulostan omiin korviini läksyjä kuulustelevalta äidiltä, kun pyydän tyttöä osoittamaan kuvia. Oppilas taitaakin toisinaan pitää kysymyksiä vähän hölmöinä, jolloin kissasta tulee yhtäkkiä puu ja koirasta lehmä.

Välillä kuitenkin hiipii mieleen kysymys, kuka oikeastaan opettaa ja ketä. Koen oppivani itsestäni joka päivä uutta tytön kanssa puuhatessa. Motorinen kehitys on tuonut perusrauhalliseen lapseen uutta virtaa ja sellaista keppostelua, että välillä pinnistelen pysyäkseni askeleen edellä. Vaan siltikin sisustus menee päivittäin uusiksi kun vaatteita riepotellaan, pyykkiä "lajitellaan", laatikoita inventoidaan ja ruokaa makustellaan. Siisteyttä odotellessa, heihei posliinikoirat ja mariskoolit, ehkä aikanne vielä koittaa.

Toimintatorstai

Olin pienenä vähän ihastunut Eddie "Prinssille morsian" Murphyyn. Olen katsonut hänen 80-luvun filmejä niin paljon, että osaan varmaan vuorosanat niistä edelleen ulkoa. Tänään olen tainnut kohdata sitten sen toisen Murphyn. Päivän mittaan on nimittäin pieniä vastoinkäymisiä ollut sen verran monta, että kyseenalaistan vahvasti perjantai 13. päivän. Se on oikeasti tänään!

Päivän mittaan varpaani ovat muussautuneet kaaressa lentävistä kirjoista ja nokkamukista, lapsen kiukkukohtauksissa ollaan siirrytty edistyneiden tasolle, vaunukomerolla olen muistanut avaimen olevan edelleen liesituulettimen päällä kolmannessa kerroksessa, ulkohaalaria pukiessa on kuulunut komea törähdys, vauvanruokapurkki on särkynyt vaippoja ostaessa, muskarissa kuului kaksi törähdystä ja vaippoja oli yksi, pipo ja hanskat unohtuivat narikkaan jnejnejne. Huhhuh, verisuoni pullistelee päässä. Aika extreme-laji tämä äitiys.

Isi hoitaa

Miehelle on kertynyt kevään mittaan ylityötunteja sen verran, että ne kuitattiin pääsiäisen jälkeisinä päivinä. Siinä ravisteltiinkin mukavasti vanhemmuuden rooleja, kun isä jäi hoitelemaan tyttöä minun lähtiessä töihin. Olin tyytyväinen voidessani keskittyä kerrankin vain omiin aamutoimiini ja delegoinkin aamupuurot ja vaipanvaihdot suvereenisti lomalaiselle.

Miten päivät sitten sujuivat? Olen jo aikaa sitten huomannut pikkuisen olevan isän tyttö ja nuo päivät tuntuivat vahvistavan sidettä entisestään. Tullessani kotiin oli eteisessä vastassa iso ja pieni painos muikeaa hymyä. Niillä pirulaisilla oli oikeasti ollut hauskaa. Myönnettävä on, että rinnassa vihlaisi muutaman kerran, kun mies ilmoitti heillä olevan UUSI tapa tehdä tietty asia. Aijaa (tältäkö isistä tuntuu?).

Tällä viikolla roolit ovat taas vaihtuneet ja minä vietän tytön kanssa laatuaikaa kahdestaan. Varoittelin pientä jo etukäteen, että äidin kanssa ei sitten käydä HopLopissa, autopesussa sun muissa hauskoissa paikoissa. Ja toden totta, muikea hymy on hiljalleen hyytynyt ja jäljelle ovat jääneet uhmakohtaukset. Äitikin tykkää susta.

Kurakomppania

Eräänä päivänä tytön kanssa touhutessa huomasin likaiset korvantaustat. Milloin ne olikaan viimeksi pesty? Seuraavalla vaipanvaihtoreissulla istutin sitten taaperon kylpyankan kanssa ammeeseen. Kylpyvesi oli vaihtamisen jälkeenkin tummaa eli edellisestä kylpyhetkestä oli tosiaan vierähtänyt tovi. Hupsis. Taitaa olla osansa kevään tulolla ja sillä, että nykyisin meillä myllätään muutakin kuin isoäidin pitsipeittoa.

Kurahaalarit ovat tosiaan olleet kovassa käytössä viime viikkoina ja tyttö on niin ihastunut ulkoiluun ja puistossa käymiseen, että kantaa lenkkareita toiveikkaana edestakaisin ulko-oven ja parvekkeen väliä. Ulos, pliis? Kohta päästään myös hiekkakakkujen tekoon. Sitä odotellessa uitetaan ankkaa, toivottavasti vähän nykyistä useammin.

Hiljaisuus

Pääsiäispyhien koittaessa oli tarkoitus lähteä matkalle. Olimme varanneet lennot ja hotellin hyvissä ajoin ja odotimme tytön kummien tapaamista. Suunnitelmia olimme skypetelleet puolin ja toisin ja laukut pakattu valmiiksi.

Vaan ei mennyt asiat niin kuin Strömsössä. Koko perhettä vaaninut flunssakierre teki jälleen tepposet ja tytölle nousi kuume juuri ennen matkaa. Mietimme, olisiko matkalle lähtö ollut vanhempien puolelta itsekästä, kun kipeää toipilasta retuutetaan mukana. Niinpä päädyimme perumaan matkan.

Mielikuvan ja todellisuuden kohtaamisesta...

Aikani kasvatin otsaani miehistä uloketta, mutta sitten päätin ryhdistäytyä. Voisihan matkan aineksia koota muutenkin. Niinpä olen pyhien aikana harrastanut kulttuuria (Ristin tie), shoppaillut kauan haaveilemani tennarit, syönyt ulkona (turkkipizzaa á la ostari) ja lisäksi tapasimme tytön lähempänä asuvan kummitädin. En kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että tämä oli plan B, olkoonkin ekologista lomailua tai jotain.

Paljastuksia haasteen tiimoilta

Kiitos Bleuelle kyselyhaasteesta! Koitan vähän flunssan pehmentämällä päällä vastata niihin:

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa!

1. Vaatekaappi uusiksi. Heh, se ei ole auto, talo, mökki tai muu, vaan naisellisen pinnallisesti vaatteet. Klassiset, laadukkaat vaatteet ovat ainakin minulla jatkuvasti ostoslistalla.
2. Sauna. Melkeinpä ainoa asia, joka kodistamme puuttuu. Ei pakollinen, mutta olisi kivaa luksusta.
3. Oma auto.
4.-5. Öö.. rauhaa maailmaan? Lääke aidsiin?

Haasteessa pitää kertoa kymmenen asiaa joista pitää ja haastaa sitten viisi bloggaajaa tekemään saman.

1. Virheetön teksti. Olen tämän asian suhteen vähän nipo, mutta onko mitään ärsyttävämpää tai epäuskottavampaa kuin virallinen teksti, missä on kielioppi- ja asiavirheitä?
2. Perhe ja ystävät. Ei varmasti kaipaa selityksiä :)
3. Hyvä ruoka. Jossain vaiheessa "harhauduin" eksoottisen ruoan pariin, mutta nykyään perinteinen kotiruoka on aivan parasta.
4. Lekottelu. Nykyään harvinaista luksusta, mutta tarkoituksena on viettää joka päivä pieni tylsä luova hetki.
5. Lukeminen. Telkkarille voisin melko helposti sanoa heihei, mutta lehdille ja kirjoille en. En kertakaikkiaan pärjää ilman painettua sanaa.
6. Kysymykset ja pulmat. Minusta on aina ollut ihanaa kysellä ja tutkia. "Mutta miksi...?" ei ole harvinainen kuultu lause.
7. Puhdas koti. Liian harvoin toteutuva asia.
8. Valokuvien katsominen. Varsinkin vanhoja valokuvia on hauska katsoa "Olenko oikesti joskus näyttänyt tuolta??".
9. Kuohuviini. Luksusta ja juhlan tuntua.
10. Neulominen. Tämä innostus tulee ja menee. Terapeuttista ja luovaa käsityötä. Viimeksi neuloin tytölle joululahjaksi neulemekon.

Nämä listat vaativat muuten vähän miettimistä, mutta hyvä niin :)