Raskauden edetessä mahani sai silloin tällöin huomiota. Usein etenkin keski-ikäiset naiset katselivat vatsakumpuani ihastuneina ja jotkut intoutuivat kertaamaan omia kokemuksiaan vuosi(satojen?)kymmenien takaa. Ihan kiva, kunhan ette tule taputtamaan sitä. Kun sitäkin tapahtui, oli se oikeastaan ihan siedettävä, ikään kuin pelin henkeen kuuluvaa.
Lapsen synnyttyä huomio ei toki ole vähentynyt. Varsinkin alkuun tunsin joskus kulkevani ikään kuin valokeilassa. Alkuun jännitin roolini ottamista niin paljon, etten kehdannut puhua lapselleni kuin mieheni kuullen. Lapsen mummu kehottikin vaivihkaa puhumaan tytölle ihan arkipäiväisistä asioista, "vaikka sokerin hinnasta".
Tytön kasvaessa koen äitinä ihanana, jos lapsikin huomioidaan luontevasti esimerkiksi ravintolassa, kahvilassa tai kaupassa. Minut on yllättänyt se, miten henkilökohtaisesti koen välinpitämättömyyden, ikään kuin lähestyvän taapertajan tulisi nostattaa typerä virne kaikissa ohikulkijoissa. Monelleko vauvalle itse lepertelin ennen äidiksi tuloa? Niinpä.
Mä olen tällä hetkellä tyrmistynyt siitä, miten eri tavalla osa ihmisistä suhtautuu konkreettisesti lähestyvään taapertajaan. Vauvaan kun suhtauduttiin vaikkapa kaupassa joko ihastellen tai välinpitämättömästi. Omilla jaloillaan kulkeva taapero sen sijaan on osan mielestä selvästi uhka: sehän ihan takuuvarmasti hajottaa kaiken, saa raivarin, jos ei saa niin tehdä, tai vähintäänkin kiireinen kanssaostostelija voi joutua tekemään ylimääräisen väistöliikkeen tai hidastamaan... Jos vapauden riemusta hihkuva lapsi vielä saakin säälinsekaisen katseen, niin kelvoton äiti, joka ei pidä lastaan koko kauppareissua tiukasti kärryihin köytettynä, vaan antaa sen kävellä ihan itse vaikkapa vaateosastolla, saa osakseen vihamielisiä mulkaisuja. Vastuuton häirikkö!
VastaaPoistaAh, se lienee meillä vielä edessäpäin, me käydään kaupassa vielä "perinteisellä" tyylillä. Kirjastossa ollan käyty vapaammin jo jonkun aikaa ja olen esim. siirtynyt lastenosastolle lukemaan lehtiä... Kerran tuli julkihaukut, kunkolmen mamman ja vauvan kesken pidettiin"liikaa ääntä" lehtilukusalissa. Ymmärrän kyylä pointin, mutta sittenkin...
VastaaPoista