Rauha tuntuu palanneen residenssiin. Antibiootti tehoaa ja entiset kepposet on jälleen otettu ohjelmistoon. Hassua. Aloinkin jo kaivata kieltämistä ja sotkujen siivoamista.
Univelkaisena huomasin eilen, miten työssäkäynti on muuttunut äitiyden myötä. Olin edellisenä yönä sukkuloinut sängyn ja pinnasängyn väliä kakskytjotain kertaa ja olo oli aamulla vähintään freessi. Ja eikun töihin. Luvassa oli lisäksi uuden tietokonejärjestelmän opettelua, eli juuri sopivaa päiväohjelmaa pehmenneelle nupille. Onnistuin kuitenkin luovimaan päivän läpi ilman suurempaa tuhoa ja kotiin päästyäni tunsin itseni melkeinpä sankarilliseksi. Mitali vaan tuntuu hukkuneen postissa :)
Saat minulta virtuaalimitalin :D. Työssäkäynnin ja lapsiperheen arjen lomassa sommittelu on kyllä varsinaista taitolajia, ja ihailen kaikkia, jotka siihen pystyy jossakin järjen ja jaksamisen määrässä! Tsemiä :) !
VastaaPoistaKiitos! Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaatii varmasti suunnittelua, mutta niin varmasti myös useamman pienen lapsen hoitaminen. Eli aikamoisia arjen sankareita ollaan;)
PoistaHei, ikätoverin työssäkäyvä äiti ilmoittautuu! Yllättävän helposti pehmeälläkin päällä pärjää työelämässä: mietin välillä, kuinkakohan tehokas olisinkaan oikeasti ollut ennen lasta, jos olisin tehnyt töitä samalla teholla kuin nyt ja sillä aiemmalla puolet isommalla aivokapasiteetilla....Arjen sankaruus kunniaan!
PoistaHei, tervetuloa! Täytyy myöntää, että olen itsekin ällistynyt, miten helposti töihinpaluu on sujunut. Olen tyytyväinen, että aloitin työt nyt, pehmeällä laskulla eli osa-aikaisesti. Vaikka se vaatii järjestelyjä lapsenhoidon suhteen, kun tyttö ei vielä päiväkodissa, tunnen olevani jotenkin tyytyväisempi nyt. Ja kyllä siinäkin taitaa joku totuus piillä, että äitiys kehittää persoonaa ja luonnetta, mistä hyötyy myös työssä..
Poista