Tytölle puhkesivat ensimmäiset hampaat kahdeksankuisena, suhteellisen myöhään (kiitos äiti, kun säästit hermojani kertomalla hienotunteisesti vasta jälkikäteen lukeneesi vauvasta, jolle asennettiin tekohampaat hampaiden puuttumisen takia).
Hampaita tehtiin pitkään ja huolellisesti iltaitkuineen ja kanniskeluineen. Alakerran rouvakin oli pistänyt asian merkille ("teidän vauva itki tänään", johon minä mielessäni: "juu, olin kyllä paikalla"). Erästä huutokohtausta pakenin lähikauppaan. Mietin eineksiä latoessani synkkänä, tulisiko sama toistumaan jokaisen hampaan kohdalla. Vihdoin, useita tyhjiä Panadol-pulloja myöhemmin, kuulsivat hampaat ikenien alta.
Seuraavat hampaat ovat onneksi puhjenneet sopuisammissa merkeissä ja olemme lisänneet päivittäisiin rutiineihin hampaiden harjauksen ja ksylitolipastillit. Harjaus sujuu yllättävän
hyvin ottaen huomioon, että tyttö kiljui hammastarkastuksessa kuin isommankin hammaspeikon nähneenä.
Nyt hampaita on jo seitsemän. Samalla loppui imetys merkkipäivään, sattuneesta syystä. Auts.
Hei, eksyin blogiisi tuolta oman blogin tilastojen kautta ja täältähän löytyi taapero samaa vuosimallia ja kuukautta! :)
VastaaPoistaHei, meidän tylleröllä on vasta kaksi (ala)hammasta ja hän on tuon vuoden ikäinen! Olen innolla odottanut uusia ja nyt ylhäällä kuultaakin pari hammasta.
Kyllä ne loputkin sieltä tulevat kun ehtivät :)
Hei, tervetuloa lukemaan blogia :) Olen useasti ajatellut kommentoida blogiasi ja etenkin kuvat ovat taidokkaasti otettuja!
VastaaPoistaMeillä tosiaan kahta ensimmäistä hammasta tehtiin pitkään, mutta sitten viisi seuraavaa taisi puhjeta kuukauden sisällä. Nyt vaikuttaa poskihampaat tekevän tuloaan...