Eräänä päivänä tytön kanssa touhutessa huomasin likaiset korvantaustat. Milloin ne olikaan viimeksi pesty? Seuraavalla vaipanvaihtoreissulla istutin sitten taaperon kylpyankan kanssa ammeeseen. Kylpyvesi oli vaihtamisen jälkeenkin tummaa eli edellisestä kylpyhetkestä oli tosiaan vierähtänyt tovi. Hupsis. Taitaa olla osansa kevään tulolla ja sillä, että nykyisin meillä myllätään muutakin kuin isoäidin pitsipeittoa.
Kurahaalarit ovat tosiaan olleet kovassa käytössä viime viikkoina ja tyttö on niin ihastunut ulkoiluun ja puistossa käymiseen, että kantaa lenkkareita toiveikkaana edestakaisin ulko-oven ja parvekkeen väliä. Ulos, pliis? Kohta päästään myös hiekkakakkujen tekoon. Sitä odotellessa uitetaan ankkaa, toivottavasti vähän nykyistä useammin.
Meidät pelastaa viikoittainen vauvauinti. Paitsi silloin, kun syystä tai toisesta ei päästäkään uimaan. Ainakin talvipakkasilla olin näet sitä mieltä, että kunnollisempi liotus kerran viikossa riittää. Pääsiäisen tai muun katkaistessa uinnit joudun tsemppaamaan, että muistan ottaa ankat esiin - tai viedä tytön mummulaan kylpemään sillä aikaa, kun vanhemmat hautuu saunassa.
VastaaPoistaJa joo, tuokin kuulostaa tutulta, että lapsi pitää jo ihan itse huolen, että muistetaan mennä ulos. Äidin muistettavaksi jää pukea ne kurahousut kaiken päälle.
Aivan, mehän ei vauvauinnissa olla käytykään. Toisaalta tyttö kyllä pitää kylpemisestä ja vedellä läiskimisestä, joten en sitäkään voi " syyttää". Ehkä se vaan unohtuu muiden rutiinien alle jonnekin:)
Poista