Miehelle on kertynyt kevään mittaan ylityötunteja sen verran, että ne kuitattiin pääsiäisen jälkeisinä päivinä. Siinä ravisteltiinkin mukavasti vanhemmuuden rooleja, kun isä jäi hoitelemaan tyttöä minun lähtiessä töihin. Olin tyytyväinen voidessani keskittyä kerrankin vain omiin aamutoimiini ja delegoinkin aamupuurot ja vaipanvaihdot suvereenisti lomalaiselle.
Miten päivät sitten sujuivat? Olen jo aikaa sitten huomannut pikkuisen olevan isän tyttö ja nuo päivät tuntuivat vahvistavan sidettä entisestään. Tullessani kotiin oli eteisessä vastassa iso ja pieni painos muikeaa hymyä. Niillä pirulaisilla oli oikeasti ollut hauskaa. Myönnettävä on, että rinnassa vihlaisi muutaman kerran, kun mies ilmoitti heillä olevan UUSI tapa tehdä tietty asia. Aijaa (tältäkö isistä tuntuu?).
Tällä viikolla roolit ovat taas vaihtuneet ja minä vietän tytön kanssa laatuaikaa kahdestaan. Varoittelin pientä jo etukäteen, että äidin kanssa ei sitten käydä HopLopissa, autopesussa sun muissa hauskoissa paikoissa. Ja toden totta, muikea hymy on hiljalleen hyytynyt ja jäljelle ovat jääneet uhmakohtaukset. Äitikin tykkää susta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti