Vaihtelevaa pilvisyyttä

Blogi on viettänyt tahatonta kesälomaa kuukauden verran. Koitetaan siis palata näppiksen äärelle. Postauksen otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla liikaa kahvia, liikaa töitä tai tauko olisi paikallaan ;).

Kuukausi on kulunut nopeasti ja termi ruuhkavuodet on saanut uuden merkityksen sanavarastooni. Olen töiden lisäksi suunnitellut asuntomme tulevaa keittiöremonttia, hoitanut tytön päivähoitoasiaa jnejne. Olemme myös kolunneet lähiympäristön puistot ja ihastelleet ruohonkorsia, kiviä ja kukkia matkan varrella. En voi kuin todeta, että onneksi on kesä, koska majapaikkamme on kyllä alkuhuuman jälkeen aika ankea paikka pienelle lapselle (ja isommallekin!) viettää aikaa.

Syksy tuo muutoksen pienen elämään, kun tyttö aloittaa päiväkodissa. Äitinä odotan uuden alkua huolensekaisella innostuksella. Miten pieni pärjää, koska iskee ensimmäinen korvatulehdus/vatsatauti jne? Toivon kaiken menevän hyvin, vaikka viime aikoina on tyttöön iskenyt uusi eroahdistus ja MAM-MAAA!! kuuluu vähän väliä. Huoh, on se kivaa olla suosittu.

Yksitoista satunnaista faktaa

Bleue blogista Sininen keskitie heitti kysymyshaasteen. Kysymykset ja vastaukset, silvuplee.

1. Lennätkö koskaan unissasi?
En muista lentäneeni pitkään aikaan unissani, enemmän on taistelu-ja pakenemisunia.
2. Mitä ammattia arvostat?
Täytyy vastata kliseisesti, että perinteisiä auttamisammatteja: hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä... Pokeripelaajat ja BB-tähtöset, not.
3. Minkä kirjan luit viimeksi ja mitä pidit siitä?
Taisi olla Leah Chishugin omaelämäkerta Ruandan kansanmurhasta. Suosittelen!
4. Jos saisit kahden päivän loman ja tonnin rahaa, mitä tekisit?
Mitä, eikö näin ole joka viikko? Lähtisin miehen kanssa kahdestaan Tukholmaan.
5. Pidätkö kylmästä kahvista?
Heti kuuman kahvin jälkeen.
6. Mitä sanoit viimeksi ääneen?
Olisikohan ollut natinati tytölle (sori tapakouluttaja Kaarina Suonperä!)
7. Minkä laulun lauloit viimeksi?
Samaan syssyyn lauloin Sinisen unen, osin kuorolauluna tytön kanssa :)
8. Mitä seuraat tällä hetkellä televisiosta?
Huhhuh, tuleeko sieltä mitään katsomisen arvoista? Vuosi vuodelta vähemmän. Satuhäätkin on tauolla, damn it.
9. Onko maapallon ulkopuolella älyllistä elämää?
Onko sitä aina maapallollakaan??
10. Milloin venyttelit viimeksi yli viisi minuuttia?
Torstaina jumpassa.
11. Paras kesäjuoma?
Kopparbergin päärynäsiideri, joka maistuu yhtä hyvältä alkoholilla ja ilman!

Terveisiä datsalta

Olemme vaihtaneet maisemaa. Koetin etukäteen varautua mitä erilaisimpiin yllätyksiin opiskelija-asunnon suhteen: vuotaviin hanoihin, vetäviin ikkunoihin, möykkääviin naapureihin. Mutta, kas kummaa, yhtäkään kohtaa en ole tarvinnut rastia. Päin vastoin, täällähän on hiljaisempaa kuin meidän kotikadulla ja suihkutilatkin muistuttavat spa:ta verrattuna aikuisiällä asumiini koteihin. Ja kun oikein pinnistelen, niin tämähän muistuttaa eräänlaista mökkiä: mukavuuksia karsittu, pirttipöytä, ei tiskikonetta, postit haetaan ulkoa... Tyttökin vaikuttaa sopeutuneen uuteen kotiin hyvin pienen alkuhämmennyksen jälkeen. Kun mies on vielä lomalla ja käy muskarissa tytön kanssa, sanoisin, että näillä kohdin asiat on aika kivasti.

Täysi kymppi ja muuttopuuhaa

Minulla on lenkkeilyyn viha-rakkaussuhde. Yhdistän juoksemisen uudenvuodenlupauksiin ja niihin pieniin elämäntapojen ryhdistäytymisliikkeisiin. Lupaava alku tyssää kuitenkin yleensä ajan- tai mielenkiinnon puutteeseen varsin askeettista lajia kohtaan ja aiemmat maratonhaaveet hymyilyttävät nykyisin.

Yläasteelta alkanut on-off-suhde lenkkareiden kanssa jatkuu taas tänä keväänä. Tänään harrastus konkretisoitui Naisten kympillä, jolle oli kieltämättä muutama muukin eksynyt. Sää suosi, askel kulki ja niin löysin itseni hölkkäämästä koko matkan maaliin, ensimmäistä kertaa. Jes!

Kotona jatkuvat muuttopuuhat. Kuten aiemmin olen maininnut, muutamme kesäksi putkiremonttia karkuun soluasuntoon. Mitä kaikkea voi ihminen, saati sitten taapero, tarvita kolmen kuukauden aikana? Välillä iskee paniikki (tarvitaanko hautajaisvaatteita, entä matkalaukkua, ai niin, ne kynsisakset!), useimpina päivinä en kuitenkaan ole laittanut tikkua ristiin asian suhteen. Kyllä asiat järjestyy, olkoonkin, että jaloissa pyörii ympäristöstään melkoisen kiinnostunut pienokainen ja mies lähtee juuri h-hetkellä työmatkalle.

Parasta juuri nyt...

Tytön, 15 kuukautta, mielestä parasta juuri nyt on...

...kylpyankka (kaak-kaak), joka seuraa kaikkialle, jopa nukkumaan mentäessä.
...ulkoilu ja puistossa käyminen. Ilo, kun itse voi kiivetä ja laskea liukumäestä.
...äidin tekemä ruoka. Hyvä ruoka, (toivottavasti) parempi mieli.
...kylpeminen. Pari mojovaa kiukkukohtaustakin on tullut, kun ei heti olla vastattu pyyntöön.
...piiloleikit. Tyttö on hellyyttävästi oppinut itse vinkaisemaan hennon kukkuun "piiloutuessaan" pöydän tai tuolin alle.

Arjessa riittää hellyttäviä hetkiä, kun niihin malttaa pysähtyä. En voinut olla hymyilemättä kysellessäni eilen, missä matto on. Ensin tyttö osoitti olohuoneen mattoa ja lähti siitä osoittamaan keittiönmattoa. Kun äiti vain röhnötti olohuoneessa, kääri tyttö maton ja toi sen näytille, ettei varmasti menisi pointti sivu suun :)

Diagnoosi:tylsää

Edellisen postauksen juhlatunnelmista ollaan siirrytty taas tukevasti arkeen. Tyttö kehitti itselleen flunssan ja sitä myöten puistoilu on jäänyt viikolla väliin muutamana päivänä. Ulkoilun poisjäänti merkitsee pienen arjessa paljon ja sisällä vietetyt päivät näkyivätkin ja varsinkin kuuluivat tytön olemuksesta. Olipa tyttö suipistellut suutaan mummolle(kin). Kaikki kiitos siis lehmänhermoiselle äidilleni, joka jaksaa viihdyttää lasta sisällä, kun lelut ja kirjat ovat jo NIIN nähty.

Halatorstaina kitinän jatkuessa koko aamupäivän pieniä nokosia lukuun ottamatta palauttelin jo mieleeni päivystyksen numeroa. Ei kai taas ne korvat? Päädyin kuitenkin ulos kärryttelemään ja tie vei mummolaan. Siellä, ihmetellessämme yhdessä pihan kukkaistutuksia ja lintuja, oli kiukkukin hävinnyt kuin pieru Saharaan. Johtopäätös: tytöllä oli ollut tylsää. Sittemmin olemme ohjelmatoimistona skarpanneet leikin, lukemisen, laulamisen ja puistossa käymisen suhteen. Call me old-fashioned, mutta minusta tietynlainen tylsyydensieto on tärkeä taito oppia, ettei aina tarvita järisyttäviä puitteita viihtymiselle. Luovuuskin kasvaa tylsyydessä (ilmankos tämän mamman runosuoni sykkii nykyään aina lauantai-iltaisin). Olen silti tyytyväinen keksiessäni asian ihan itse. Ilman sitä päivystyksen lääkärisetää.

Yhtä juhlaa

Toukokuu merkitsee minulle juhlakuukautta. On kouluvuoden päättäjäisiä, ylioppilasjuhlia, valmistujaisia... ja syntymäpäiväni. Tänä vuonna täytin pyöreitä ja olen nyt jotain teiniäidin ja puumanaisen väliltä. Varsinainen syntymäpäivä osui viikolle ja päivä kului arkisesti työn touhussa. Mieltäni lämmitti kovasti työpaikalle saapunut kukkalähetys, ensimmäinen laatuaan. Mieheltä olin saanut jo aiemmin kameran peruuntunutta matkaa ajatellen.

Punnitsin etukäteen erilaisia tapoja juhlistaa synttäreitä, mutta lopulta päädyin perinteisiin kahveihin. Lisäksi vietin pitkästä aikaa tyttöjen iltaa hyvän ruuan, juoman ja seuran merkeissä. Lapsellisen elämää vai mitä, mutta lapsen myötä olen antanut itselleni luvan tiettyyn mukavuudenhaluun. Ei vaan aina jaksa järjestää.

Viikko huipentunee huomiseen äitienpäivään, jota juhlin nyt toisen kerran. Mitähän tuo viisitoistakuukautinen on tällä kertaa keksinyt? Kukat hankin jo etukäteen eiliseltä Tallinnan-reissulta, jolla olimme toisen mamman ja samanikäisen taaperon kanssa. Jotain olen nimittäin oppinut näiden kahdeksan miehen kanssa vietetyn vuoden aikana...

Ja jotta tässä ei nyt ihan koiranputkea ala korvista kasvaa, olemme muuttamassa kesäksi opiskelija-asuntolaan remonttia pakoon. Ah, soluasuminen! Valkoiset seinät, muovimatot, parittomat posliinikupit, leivänmurut ja tyhjentämättömät roskakorit. Ehkä tämä kolmekymppisyys tarkemmin ajatellen onkin ihan hyvä juttu :)