Muuton jälkeen

Olemme palanneet omaan residenssiimme. Hiphurraa. Jos kesä sujui kuin mökillä, voinkin nyt huikata terveiset hotellista ;) Nyt on jälleen tilaa liikkua ja kaikki tutut tavarat löytyvät ympäriltä omilta paikoiltaan.

Muutto sujui hyvin tavallisella autolla, tosin pesukoneen siirto takakontissa lähenteli vakuutusyhtiön painajaista. Siivous ja kaappien järjestelykin oli kerrankin ihanaa!

Tyttö muisti oman, leluhuoneena toimineen, huoneensa luultavasti juuri tuttujen lelujen myötä. Ja, ihmeellistä kyllä, pikkuinen nukahti jo ensimmäisenä iltana omaan huoneeseen omaan sänkyynsä! Tässä kohden täytyy mainita, että takana on siis kesä, jolloin nukuttaminen vei helposti tunnin ja yöheräilyt olivat lähes päivittäisiä. Olemme ällikällä lyötyjä ottaen huomioon muuton ja päivähoidon aloituksen.

Tyttö on sittemmin saanut tärkeän tehtävän. Hän vastaa hissimatkoista painamalla kerrosnappia. Samalla toivottavasti laantuu kiukku pukemisesta/sisälletulosta/päiväkotiin menosta...

p.s. Ensimmäinen lapsen "kehityskeskustelu" käyty tänään päiväkodissa. Varhain se arviointi ja mittaaminen aloitetaan :)

Pieniä askeleita

Syksy on muutosten aikaa, ainakin koululaisille, mutta miksei meille vähän vanhemmillekin. Minua kutkuttaa uuden harrastuksen aloittaminen ja kaikenlaiset ryhtiliikkeet, kuten kuntoilupäätös tai herkkujen karsiminen. Syksy merkitseekin minulle tammikuuta enemmän uuden alkua.

Olemme muutenkin uuden alussa, nimittäin muuttamisen suhteen. Kesä on vääjäämättä kääntynyt alkusyksyn puoleen ja mikäli mitään katstrofia ei tapahdu, pääsemme parin viikon sisään muuttamaan takaisin omaan kotiin. Uskon vakaasti hieman ankean kesän ollen sen arvoinen, kun mielessäni hykertelen ajatuksella meidän uudesta keittiöstä, kylpyhuoneesta, vessasta ja hissistä.

Myös pikkuinen on ottanut askelia pois pikkuvauva-ajasta päiväkodin aloittamisen lisäksi. Olemme siirtäneet tytön omaan lastensänkyyn pinnasängystä. Tilanne nimittäin kärjistyi kesän aikana, kun lapsi itki ja kiukutteli kuin rangaistusaitiossa ollessaan pinnasängyssä. Hieman kangertelevan alun jälkeen piltti nukkuu nyt hienosti uudessa sängyssä. Onnistuisikohan muuton yhteydessä tytön siirto omaan huoneeseen nukkumaan?

Luovuimme myös syöttötuolista kesän alussa muuttaessamme ja tyttö on kesän mittaan totutellut istumaan tuolissa tai penkillä. Ruokailu on tosin käynyt levottomammaksi, kun kesken ruokailun lähdetään leikkimään tai vaihdetaan paikkaa tai ängetään syliin herkuttelemaan äidin lautaselta.

Tyttö oli myös ensimmäistä kertaa yökylässä viikko sitten. Olin tapani mukaan vähän huolissani ja mietin oliko ajoitus järkevä, kun päiväkotiinkin vasta totutellaan. Mutta mitä vielä, kaikki sujui hienosti mummun ja mufan hoivissa. Vitsailimme miehen kanssa etukäteen, että tyttö varmaan menee itsekseen nukkumaan kuin pieni enkeli (niin kuin kotonakin, not). Ja niin siinä suunnillen menikin, että nukenvaunujen saatua tarpeeksi kyytiä oli lapsi itse kiivennyt nalle kainalossa sänkyyn nukkumaan.

Yhdessä asiassa pieni pitää kuitenkin päänsä. Potta = eiei. Eipä tässä sitten auta kuin edelleen kytätä niitä vaippatarjouksia, toivottavasti ei kuitenkaan maxiplusplus-kokoon asti :) Hieman kismittää myös tutti, joka on edelleen hyvin tärkeä tytölle. Mutta ehkä syksyn mittaan tähänkin saadaan muutos.

Parasta juuri nyt...

Puolitoistavuotiaan tytön mieleen ovat tällä hetkellä erityisesti...

...nukenvaunut, joilla kiidetään ympäri mummolaa
...teekutsut pienellä muoviastiastolla
...keinuhevosella kiikkuminen ja hyppimisen harjoittelu

Tyttö harjoittelee myös puhumista ja ensimmäiset kaksi peräkkäistä sanaa kuultiin kuukausi sitten, "tutti menee" tutin tippuessa sängyn alle. Vastaavia keskustelun avauksia on tullut lisää yleensä hyvin arkisissa tilanteissa. Kohta pienestä alkaa olla oikeasti seuraa!

Erään aikakauden loppu...

...ja uuden ajanjakson alku, eli päivähoidon aloitus. Kotihoidolle laitettiin piste kuun vaihteessa ja nyt tyttö on astunut isoon maailmaan. Täytyy sanoa, että nyt ymmärrän sanonnan, että äidille voi tehdä tiukempaa päiväkodin aloittaminen kuin lapselle. Kyllä se herättää kaikenlaisia tunteita, haikeutta, eräänlaista luopumisen katkeransuloista tuskaa, toisaalta myös uteliaisuutta tulevaa kohtaan. Miten lapseni pärjää muiden joukossa? Saahan tarpeeksi huomiota, lohtua ja syliä? Toisaalta mielessä pyörivät kasvatusalan asiantuntijoiden lausunnot siitä, miten pieni lapsi suurinpiirtein tuhoutuu päiväkodissa ja onhan toki korni ajatus, ettei äiti olisi paras hoitaja pienelle lapselle. Jnejnejne...

Sitten koittaa aamu, jolloin aurinko paistaa ja on aikaa leikkiä teekutsuja ennen tarhaan menoa. Ovella tyttö päästää kädestä ja lähtee muiden pariin leikkimään. Ei suostu vilkuttamaan. Äiti, kyllä minä pärjään.

Hankintoja

Voiko olla enempää maanantaifiilistä, kuin katsella taivaan harmautta ja sadetta? Eipä siinä sinänsä mitään, mutta sadepäivä sisällä tytön kanssa taitaa olla laji, mihin ei kannattane ryhtyä, mikäli haluaa säilyttää mielenrauhansa.

Vaan eipä tullut samanlaista ärtymystä kuin yleensä, kun karautimme kirjastolle tytön kanssa. Siis autolla. Nih. Kylläpä tuntuu makealta kaikkien niiden sateessa taivallettujen koulu-, työ- ja kauppamatkojen jälkeen. Ei enää bussin odottelua ojanpenkalla, kiitos. Nyt pihassa odottaa ensimmäinen oma auto, minkä hankinta nousi ajankohtaiseksi päiväkotipaikan varmistuttua. Vielä kun saisi ne kumisaappaat hankittua tytölle lätäkköleikkeihin...

Parasta juuri nyt...

Tytön, 1v 5kk, suosikkeihin kuuluu tällä hetkellä...

...trendikkäästi lähiruoka. Metsämansikat, mustikat, kantarellit, jotka "mua" on poiminut.
...Pokka pitää-ohjelma. Kaikki muu katoaa ympäriltä ja voi melkein kuulla nuppineulan tipahtavan.
...kävely ja juokseminen. Matka taittuukin tätä nykyä kävellen tai vaunuissa kiukuten :)
...Maisa- ja Puppe-kirjat. Tämä mamma osaakin nykyään paremmin Maisan kavereiden kuin Frendien nimet.

Hauska on seurata pienen kehitystä, tässä vaiheessa tyttö lyö meidät vanhemmat useasti ällikällä ("mitä? Osasiko/ymmärsikö se tuonkin?"). Vaikka kaikkiin ikävaiheisiin liittyy varmasti omat hyvät ja huonot hetkensä, en haikaile lainkaan enää vauvavaiheeseen takaisin, vaikka silloin olikin ehkä sitä kuuluisaa omaa aikaa enemmän (vai oliko?). Päinvastoin, nythän tämä touhu menee mielenkiintoiseksi, kun taidot kehittyy ja oma persoona tulee esiin. Joskus ehkä liiankin kanssa...

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Blogi on viettänyt tahatonta kesälomaa kuukauden verran. Koitetaan siis palata näppiksen äärelle. Postauksen otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla liikaa kahvia, liikaa töitä tai tauko olisi paikallaan ;).

Kuukausi on kulunut nopeasti ja termi ruuhkavuodet on saanut uuden merkityksen sanavarastooni. Olen töiden lisäksi suunnitellut asuntomme tulevaa keittiöremonttia, hoitanut tytön päivähoitoasiaa jnejne. Olemme myös kolunneet lähiympäristön puistot ja ihastelleet ruohonkorsia, kiviä ja kukkia matkan varrella. En voi kuin todeta, että onneksi on kesä, koska majapaikkamme on kyllä alkuhuuman jälkeen aika ankea paikka pienelle lapselle (ja isommallekin!) viettää aikaa.

Syksy tuo muutoksen pienen elämään, kun tyttö aloittaa päiväkodissa. Äitinä odotan uuden alkua huolensekaisella innostuksella. Miten pieni pärjää, koska iskee ensimmäinen korvatulehdus/vatsatauti jne? Toivon kaiken menevän hyvin, vaikka viime aikoina on tyttöön iskenyt uusi eroahdistus ja MAM-MAAA!! kuuluu vähän väliä. Huoh, on se kivaa olla suosittu.